Kesyhiiren hoito-ohjeet

Kesyhiiri (Mus musculus domesticus)

Kesyhiiri on kotihiirestä jalostettu lemmikkieläin. Hiiriä on tiedettävästi kasvatettu jo satoja vuosia - eikä mikään ihme - sillä hiiri on uskomattoman mielenkiintoinen pieni otus!

Tänä päivänä kesyhiiret ovat nimensä mukaisesti hyvin kesyjä, joka tekee niistä mainon lemmikin. Ne ovat pienikokoisia eivätkä vie paljoa tilaa, niitä on paljon eri värisiä ja turkinmuunnoksissa on varaa mistä valita! Kesyhiirten miinuspuoli on niiden lyhyt elinikä, joka on keskimäärin 1,5 vuotta.

Millaiselle ihmiselle kesyhiiri sopii?

Kesyhiiret ovat oikein kasvatettuna sosiaalisia, uteliaita ja todella kesyjä. Ne oppivat tunnistamaan hoitajansa eivätkä pelkää käsiteltäessä. Hiiriä voi ottaa pieneenkin asuntoon, sillä niiden asumuksen ei tarvitse olla valtavan suuri. Vaikka hiiret ovat pääasiassa hämäräaktiivisia, ne puuhailevat usein myös päiväsaikaan. Hamstereihin verrattuna hiiret viettävät paljon enemmän aikaa hereillä päivällä, joten ne sopivat hyvin myös lapsiperheeseen. Hiirille voi keksiä paljon erilaista tekemistä, ja niiden seuraaminen on mielenkiintoista päivästä toiseen. Älykkäänä eläimenä hiiri oppii helposti temppujakin, jos vain opetustekniikka on hallussa ja kärsivällisyyttä riittää. 

Monien mielestä hiiret haisevat pahalta, joten erityisen hajuherkälle ihmiselle ne eivät sovi. Tämä asia on kuitenkin todella yksilöllinen, joten vierailu hiiriharrastajan tai - kasvattajan luona voi helpottaa päätöksen tekoa, mikäli epäröit hiirten hankintaa hajun takia. Valitsemalla kuivikkeen, siivousvälin ja asumustyypin oikein, on helppo ehkäistä hajuhaittoja.
Hiiret eivät sovi ihmiselle joka on paljon poissa kotoa. Hiiret voi jättää korkeintaan viikonlopuksi yksin, mutta eläinsuojelulakikin vaatii tarkastamaan eläimen kunnon, vesi- ja ruokatilanteen päivittäin. Pitkät reissut mökillä on myös ongelma, mikäli hiirille ei saada hoitajaa joka käy hoitamassa ne kotona. Jatkuva siirtely ja matkustaminen stressaa hiiriä, ja ne myös sairastuvat helposti matkan aikana.
Vaikka hiiri on pieni, edullinen ja "helpoksi" haukuttu lemmikki, se on silti eläin tarpeineen. On tärkeää ottaa eläimen lajikohtaiset piirteet huomioon ja järjestää sille puitteet mahdollisimman hyvään elämään. Kesyhiirten kohdalla se ei onneksi ihmeitä vaadi.

Millaisen asumuksen hiiri tarvitsee?

Reviiritietoisina ja perhekeskeisinä eläiminä hiiret viihtyvät omalla - verrattain pienellä - reviirillään. Hiiri stressaantuu helposti avarassa tilassa tai vieraiden hajujen ympäröimänä. Tästä syystä hiiren kotia ei saa olla puunaamassa joka päivä! Etenkin uroshiiret tapaavat merkkailla hitusen voimakkaamman hajuisella virtsalla reviirinsä, ja pissiminen vaan yltyy kun asumusta siivoaa liian tiheästi.
Puhtaudesta on kuitenkin pidettävä huolta, sillä likaisessa ympäristössä hiiri sairastuu, eikä hajukaan paremmaksi muutu.

Lasiterraario on paras asumustyyppi hiirille. Häkissä asuvat hiiret vilustuvat herkästi pienestäkin vedosta (joka syntyy vaikka siivouspäivänä tuuletettaessa) ja ne potkivat kuivikkeita pois kaltereiden välistä. Kaivelu on hiirille mieluisaa puuhaa, ja häkin matalassa pohjalaatikossa ei ole tarpeeksi tilaa kaivelumahdollisuuteen. Häkki ei ole myöskään hiiriturvallisin asumusvaihtoehto, sillä hiiri löytää helposti pienenkin raon josta livahtaa.

Myös muoviterraariot (esim. Ferplast merkkiset dunat) käyvät hiirille. Yhden hiiren asumuksen tulisi olla vähintään 50x35cm kokoinen pohjaltaan, ja korkeutta olisi hyvä olla 30-50cm. 3-5 naaraalle sopii hyvin esim. 60x40cm pohjainen terraario. Vanha akvaario käy mainiosti hiirten asumukseksi. Kannen saa rakennettua helposti itse verkosta (5mm silmäkoko on hyvä).

Hiiret kaivavat todella komeita tunnelistoja, jos niille tarjotaan riittävästi kaivelukelpoista kuiviketta.

Miten asumus sisustetaan?

Hiirten mielipuuhaa on.. Noh, melkein kaikki! Ne pitävät kiipeilystä, kaivelusta, vipeltämisestä ja jyrsimisestä. Yksi parhaimmista virikkeistä on reilu kerros (vähintään 5cm, mutta mielellään 10-20cm) kuiviketta, johon voi kaivaa upeita tunneleita. Suosittelen hiirille mahdollisimman vähän pölyävää kutteripurua - se on imukykyistä ja mukavaa kaiveltavaa. Hienojakoinen ja pölisevä puru ei käy, sillä se aiheuttaa hiirille silmätulehduksia ja hengitystievaivoja. Usein myös ihmiset kärsivät pölisevästä purusta. Kuivikkeeksi ei käy puupelletti, hienojakoinen sahajauho tai turve. Turvetta voi halutessaan sekoittaa purun joukkoon, mutta osa turvelaaduista pölisee todella paljon. Myös olkea, heinää, ekokuitua, paperinsilppua tai muita kuivikelaatuja voi sekoittaa purun kanssa.
Koska hiiret pitävät kovasti kaivelusta ja piilottelemisesta, kaikenlaiset tunnelit ja putket ovat niiden mieleen. Runsaan kuivikekerroksen alle voi piilottaa vaikka vessa- tai talouspaperihylsyjä (ei veteen hajoavia), pahvirasioita ja tehdasvalmisteisia muovitunneleita. Muovisten tunneleiden ongelmana on työläs peseminen, sillä hiiret pissivät lähestulkoon aina muovisten putkien sisälle.

Toinen hiirten lempiharrastus on kiipeily. Kiipeilyyn käy lähestulkoon mikä tahansa, minkä saa ripustettua terraarion katosta tai seinistä roikkumaan. Itse suosin luonnonoksia ja -risuja, sisalköyttä, pajusiltoja, puutikkaita ja erilaisia puisia kiipeilyvirikkeitä. Vain mielikuvitus on rajana! Muista kuitenkin turvallisuus! Oksat on hyvä kuoria ja ne tulee käsitellä ötökkä- ja loisvapaiksi kuumentamalla yli 80°C asteeseen (esim. uunissa 150-200°C asteessa n. 10min ajan tai saunottamalla, mutta silloin on pidettävä huoli että sauna pysyy kuumana riittävän pitkään! Puun on lämmettävä läpikotaisin, jotta kuumentamisesta olisi hyötyä.) Oksat eivät saa olla myöskään pihkaisia tai lahoja. Virikkeissä ei saa olla mitään myrkyllisiä aineita (esim. liima, puunkäsittelyaineet tai maali), sillä hiiret tuppaavat upottamaan hampaansa niihin. Korkeissa terraarioissa sisustamiseen täytyy kiinnittää huomiota sen suhteen, etteivät hiiret pääse putoamaan korkealta.

Itse suosin puisia virikkeitä, sillä niitä hiiret voivat turvallisesti jyrsiä ja niissä kiipeillessä pito on parempi kuin muovisissa virikkeissä. Muovisten virikkeiden etu on helpompi puhtaanapito, mutta säännöllisellä pesulla puisetkin virikkeet saa pysymään hajuttomana.

Sopu sijaa antaa!

Virikkeiden lisäksi hiiri tarvitsee tietysti pesäpaikan. Hiiret suosivat usein vessapaperinsilppupesiä, mutta myös heinä tai niiden sekoitus käy pesämateriaaliksi. Hiirille voi antaa myös erilaisia mökkejä, kartonkirasioita, kookospähkinöitä tai ripustettavia majoja nukkumapaikoiksi. Pahvilaatikot ja elintarvikepaketit ovat käteviä "kertakäyttöisyydestään" ja niitä löytyy varmasti joka kodista. Muovipinnotteisia kartonkeja - kuten maitotölkkejä - olisi kuitenkin syytä välttää. Kannattaa suosia pohjattomia mökkejä ja majoja, sillä hiiret saattavat keksiä käyttää mökkiä käymälänä nukkumapaikan sijaan, ja pohjallinen mökki on kohta kyllästetty virtsalla.

Ruokakuppi ei ole välttämätön. Kuivaruoka ei pysy kauaa kupissa, ja kuppi täytetään yleensä puruilla. Kuivaruuan voi heittää suoraan puruihin, josta hiiret etsivät sen ja kätkevät ylijäämän omiin ruokavarastoihinsa (tämä kannattaa ottaa huomioon siivottaessa, sillä purujen alta löytyy usein paljon syömäkelpoisia pellettejä, mikäli hiirillä on ollut ruokaa yli tarpeen). Tuoreruuan voi laittaa vaikka pilttipurkin kanteen, joka on hyvän kokoinen lautanen hiirelle. Kupit ja lautaset tuppaavat hukkumaan puruihin, joten jos pilttipurkinkansi menee purujen mukana roskiin, ei menetys ole kummoinen.
Vettä varten tarvitaan tietysti pieni (75-150ml) juomapullo. Sen toimivuus on tarkistettava päivittäin, sillä hiiren elimistö kuivuu nopeasti jos vettä ei ole saatavilla.

Juoksupyörä?

Tilavassa asumuksessa hiiri ei tarvitse juoksupyörää. Sitä paitsi, turvallisen kokoinen juoksupyörä (vähintään 20cm halkaisijaltaan) vie paljon tilaa hiiren kodissa. Juoksupyörä ei myöskään korvaa liian vähäistä tilaa! Liian pieni juoksupyörä vaurioittaa hiiren selkää, ja isokin pyörä rasittaa selkää pidemmällä aikavälillä. Jos hiirelle välttämättä haluaa tarjota mahdollisuuden juosta paikallaan, suosittelen ehdottomasti juoksulautasta! Ne ovat kuin juoksupyöriä vaakatasossa - ja paljon parempi vaihtoehto selälle! Lautasenkin olisi hyvä olla vähintään 20cm halkaisijaltaan, ja senkään ei pitäisi olla jatkuvasti hiiren saatavilla. Virikkeitä on muutenkin hyvä vaihdella, jotta hiiren mieli pysyy virkeänä. Kannattaa kuitenkin pitää tuttuja hajuja terraariossa, kaikki virikkeitä ei tarvitse pestä tai vaihtaa samalla kertaa.

M-kokoinen juoksulautanen, eli "Flying saucer". Tämä koko on liian pieni
normaalikokoiselle urokselle (kuvassa), valitse siis mielellään L-koko.

Yksi, vai useampi hiiri?

Kesyhiiri urokset on paras asuttaa yksinään, sillä ne tulevat valitettavan harvoin toimeen keskenään. Naaraat viihtyvät pienissä, 3-6 yksilön perheryhmissä. Eri sukupuolet on pidettävä erillään! Useimmiten vieras hiiri sopeutuu hyvin laumaan, mutta poikkeuksiakin on. Hiirilauman kanssa on aina varauduttava siihen, että jollain menee sukset ristiin ja erotus on välttämätön.

Hiiretkin ovat tietysti yksilöllisiä eläimiä, mutta kärjistetysti yksinäinen uros on naaraita sosiaalisempi ja mukavempi käsitellä. Urokset ovat yleensä vähän rauhallisempia, ja niistä tulee useammin pusuteltavia sylilemmikeitä. Naaraat viihtyvät usein parhaiten omassa asumuksessaan ja puuhailevat siellä yhdessä. 
Ensimmäiseksi hiireksi suosittelen yhden uroksen hankkimista. Rauhallinen ja vähän naarasta kookkaampi uros on helppo käsiteltävä, myös kokemattomammissakin käsissä. Hyvin käyttäytyvät ja rennotkin naaraat ovat lähestulkoon aina vilkkaampia ja "meneväisempiä" kuin urokset.

Mitä hiiret syövät?

Kesyhiiret ovat omnivoreja eli kaikkiruokaisia, mutta niiden pääruoka koostuu erilaisista siemenistä ja kasvinosista. Lemmikkihiirten ruokavalio on helpoin toteuttaa pelleteillä, joka on puriste hiirille tärkeistä ruoka-aineista, vitamiineista ja hivenaineista. Pellettiä käytettäessä hävikki on todella olematon, toisin kuin siemenseosten kanssa. Suosittelen pellettä kaikille hiirille, mutta varsinkin niille jotka elävät laumassa. Siemenseoksia käytettäessä lauman ylempiarvoiset jäsenet syövät seoksesta "parhaat palat", joka tarkoittaa yleensä mm. maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kuivattuja hedelmiä ja muroja. Lauman alempiarvoiset hiiret saavat syötäväkseen ne terveellisemmät osat. Joskus siemenseoksilla ruokittavat laumat kärsivät sekä ylipainoisista että alipainoisista hiiristä epätasaisen ravitsemuksen vuoksi.

Useimmat pelletit eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia, joten eläinproteiini tulee antaa erikseen. Pelletin lisänä onkin hyvä syöttää hiirille monipuolisesti erilaisia tuoreruokia, joita tarjotaan 2-5 kertaa viikossa.
Parhaaksi havaitsemani kuivaruoka hiirille on Altromin hiiri/rottapelletti, ja se on käytössä meilläkin. Toivoisin että kaikille meiltä lähteville hiirille syötettäisiin samaa ruokaa, jotta voin ajan kuluessa tehdä huomioita myös maailmalle lähteneiden hiirten terveystilanteesta. (Erilaisella ruokavaliolla elävien hiirten terveyttä on vaikea vertailla keskenään.)

Raakaa broilerin jauhelihaa. Tämä herkku viedään käsistä! :)

Eläinproteiinin voi tarjota monessa eri muodossa. Meillä hiiret syövät raakaa lihaa (broileri, kalkkuna, sika-nauta, lammas, peura, lohi jne.), kananmunaa, lihapitoisia vauvansoseita sekä pieniä määriä sokerittomia & rasvattomia maitotuotteita (luonnonjugurtti, raejuusto). 

Koska hiiri on pieni eläin, sen ruokinnassa kannattaa olla tarkka. Kesyhiiren päiväannos on n. 10g (vajaa ruokalusikallinen), joten puutostiloja syntyy herkästi mikäli ruokintaan ei kiinnitä lainkaan huomiota. Tuoreruokia tulee siis tarjota vain pieniä määriä kerrallaan, jotta hiiri jaksaa syödä myös elintärkeää kuivaruokaa. Esim. maitotuotteiden kohdalla teen itse niin, että laitan vaikkapa jugurtin täysjyväpuuron joukkoon. Lasken jugurtin määräksi n. gramma per hiiri, ja jokainen hiiri saa puuroa n. puoli ruokalusikallista per tarjoilukerta.

Hirssintähkä ripustettuna terraarion kattoon on hyvä virike!

Eläinproteiinin lisäksi hiirille voi antaa lähestulkoon mitä tahansa kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja sekä viljaa. Näissäkin annoskokojen on oltava kohtuulliset. Kokonaiset hirssintähkät tai jyvät, erityisesti ohra, ovat terveellinen ja mielekäs ruokavirike hiirille. Hirssintähkät voi ripustaa asumuksen kattoon jotta hiiret joutuvat tekemään töitä herkkunsa eteen, ja jyviä voi heitellä puruihin josta hiiret etsivät ne innokkaasti ja pistelevät poskeensa.

Rasvaiset, makeat ja suolaiset herkut eivät kuulu hiirten ruokavalioon. Poikkeuksina pienet määrät auringonkukansiemeniä tai maapähkinöitä, makeita hedelmiä (esim. banaani, viinirypäleet ja mango), näkkileipää tai muuta kuivaa leipä. Nämä sopivat parhaiten satunnaisiksi herkuiksi - ei missään nimessä joka päiväiseen tai edes viikkoiseen ruokavalioon!

Mitä jos hiiri sairastuu?

Kahdessa päivässä ilmestynyt, todella ärhäkkä
imusolmukekasvain. Hiiri tietysti lopetettiin
heti kuvan ottamisen jälkeen.
© Niia Vainio

Kesyhiirille tyypillisimpiä terveysvaivoja ovat kasvaimet ja hengitystieongelmat. Kasvaimet ovat yleisiä varsinkin naarailla, ja niitä voi tulla monesta syystä. Yleisimmät syyt kasvainten kehittymiseen ovat perinnölliset tekijät, ympäristötekijät, ravintotekijät ja muut terveystekijät (mm. heikko vastustuskyky, ylipaino, loiset, muut sairaudet). Tästäkin syystä on hyvä valita asiantunteva kasvattaja, joka tietoisesti välttää kasvainherkkien hiirten lisäännyttämistä. Kasvaimet eivät siis aina ole perimästä johtuvia, vaan syynä voi olla esimerkiksi vääränlainen ruoka tai ympäristön kemikaalit.

Hiiret vilustuvat helposti, joten asumuksen paikka on valittava huolella. Asunnon vetoisin nurkka ei ole oikea paikka, eikä hiiren koti saisi sijaita lattianrajassa. Jos hiiriä täytyy kuljettaa, kuljetusboxiin on laitettava runsaasti pesämateriaalia ja se on suojattava viimalta. Myös ylipaino altistaa erilaisille vaivoille, joten hiirten lihavuuskuntoa ja painoa on tarkkailtava. 

Toiset hiiret sairastuvat toisia herkemmin, ja jalostuksella on suuri merkitys tässäkin asiassa. Hyvältä kasvattajalta ostetut eläimet saattavat hyvinkin elää terveenä koko ikänsä, kun taas vastuuttomasti kasvatetut hiiret voivat olla sairaita jo myyntihetkellä. Ole siis tarkkana, mistä lemmikkisi hankit! 

Sairaan hiiren tunnistaa yleensä helposti. Ensimmäisiä oireita voivat olla silmien siristely, silmien ja nenän vuotaminen, turkin pörröttäminen, kyyry asento, aivastelu/rohina/muu epämääräinen ääntely (hiiri ei ääntele normaalisti muuten kuin piippaamalla "hätätilanteissa"), laihtuminen, apaattisuus ja muu epätavallinen käytös. Heti kun hiiren vointi huolestuttaa, ota yhteyttä kasvattajaan! Vastuullinen kasvattaja neuvoo mielellään, miten kannattaa seuraavaksi toimia. Usein kasvattajat ovat myös kiitollisia kun saavat tietää miten heidän kasvateillaan menee - vaikka olisikin kyse kurjemmasta asiasta.

Ennaltaehkäisy on paras keino pitää hiiri terveenä ja hyvinvoivana, sillä valitettavasti hiiren sairaus koituu useimmiten sen kohtaloksi. Pienenä eläimenä hiiri menee nopeasti huonoon kuntoon, jolloin lopetus on yleensä armeliain ratkaisu. Joskus hiiriä hoidetaan antibiooteilla, mutta lääkkeistä ei ole juuri koskaan pysyvää apua. Oireet saattavat helpottaa hetkeksi, mutta ne uusivat lähes joka kerta eikä hiirestä tule koskaan täysin tervettä. Sairas hiiri on aina lopetettava mahdollisimman pian, ettei se joudu turhaan kärsimään. Jos hiiri elää laumassa, sitä ei tarvitse eristää muusta laumasta, sillä yksin joutuminen aiheuttaa vaan lisää stressiä, ja taudinaiheuttaja on luultavasti jo kaikilla hiirillä. Ensimmäisenä oireilee se, jolla on syystä tai toisesta huonoin vastustuskyky. Muut eivät välttämättä missään vaiheessa sairastu. Jos hiiriasumuksia on useita, on oireilevien hiirten asumus hyvä siirtää mahdollisimman kauas muista ja järjestää karanteeni. Näin vältytään kaikkien sairastuminen, mikäli kyseessä olisi pahempikin tartuntatauti.

Tartuntataudin ollessa kyseessä, tulee koko talous laittaa karanteeniin vähintään pariksi kuukaudeksi. Hiiriä ei siis saa liikkua sisään eikä ulos, talouden asukkaiden ei pidä vierailla muissa hiirikodeissa eikä päinvastoin, eikä karanteenin aikana pidä lähteä näyttelyyn tai muuhun tapahtumaan, jossa on kesyhiiriä tai niiden omistajia. Mikäli useita hiiriä sairastuu, on kyseessä epidemia, josta voi olla hyvä ilmoittaa muille hiiriharrastajille.

Jos sairastunut hiiri on veltto, viileä, liikkuu huonosti, ei pysty syömään tai juomaan - tilanne on jo todella paha! Saaliseläimenä hiiri piilottaa kipunsa ja sairautensa niin pitkään kuin ikinä vain voi, ettei jäisi saaliiksi. Eli sillon kun hiiren tila on silminnähtävästi huono, se on todella sairas ja kipeä. Jos eläinlääkäriä tai muuta lopetuksen taitavaa henkilöä ei heti löydy, on pakko turvautua hätälopetukseen. Hätälopetus tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi lopettaa eläimen parhaaksi katsomallaan tavalla, kuitenkin aina mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti! Kun hiiren vointi huolestuttaa, ikinä ei saa aikailla ja odottaa seuraavaan aamuun tai viikonlopun yli.
Hätälopetuksen tekeminen kuuluu jokaisen pienjyrsijän omistajan velvollisuuksiin hädän tullen. Mieti siis jo ennen hankintaa, pystytkö päästämään lemmikin tuskistaan tarpeen vaatiessa, sillä on vastuutonta antaa eläimen kärsiä!

Lopetus ja laki. Lue lisää täältä!

"Ei askeltakaan enää!" Toisilleen vieraat naaraat selvittelevät välejään.

Uusi hiiri taloon?

Mikäli hiirilaumaan aiotaan myöhemmin lisätä uusia jäseniä vieraasta paikasta, tulokkaille täytyy pitää karanteeni. Itse karanteenaan tulokkaita 3-4 viikkoa. Tällä varmistetaan, että saapuvat hiiret ovat terveita ja tulokkaat ehtivät sopeutua uuden kodin bakteerikantaan. Karanteenin aikana hiirten tarvikkeet, virikkeet tai asumukset eivät saa vaihtaa käyttäjää ilman asiallista desinfiointia. Kädet tulee pestä tai desinfioida aina ruokintojen tai käsittelyiden välillä. Jos mahdollista, karanteenissa olevat hiiret pidetään eri tilassa muiden hiirten kanssa.
Karanteenilla ehkäistään myös tartuntatauteja, joista osa on todella vakavia ja jotka saattavat aiheuttaa talouden kaikkien hiirten kuoleman. Lisätietoa tartuntataudeista!


Matka sateenkaarisillan taakse?

Kun hiiriä hankkii, myös lopettamiseen täytyy varautua ajoissa. Erityisesti vanhat hiiret ovat riskiryhmässä, mitä tulee sairastumiseen. Iäkkäitä hiiriä voi alkaa vaivaamaan esimerkiksi huonontunut yleiskunto, kasvaimet tai paino-ongelmat. Normaaliin vanhenemiseen kuuluu mm. rauhallisempi yleisilme, lisääntynyt unentarve, turkin muutokset sekä pieni jähmeys liikkeissä. Mutta jos hiiren paino muuttuu epäterveellisiin lukemiin, liikkuminen on hankalaa, vaikean tai kivuliaan näköistä tai jos hiirellä on kasvain häiritsevässä paikassa/se on suuri (isompi kuin herne), on aika päästää hiiri untenmaille.
Hiiren kokoisen eläimen lopettaminen eläinlääkärin piikillä ei ole mielestäni paras ratkaisu. Nopein ja kivuttomin lopetuskeino on hiilidioksidilla nukuttaminen. Useimmat pienjyrsijäkasvattajat omistavat hiilidioksidikammion, joten kannattaa kysellä lähipiiristä lopetusmahdollisuutta.

Meiltä lähtevät hiiret saa tuoda lopetettavaksi maksutta. Lopetan tarvittaessa myös vieraiden pienjyrsijöitä.

Lopuksi haluan huomauttaa, että tämän sivun teksti on omaa käsialaani.

Tekstiä saa jakaa (linkin kanssa) vapaasti!